Pekingin Chaoyang-Teatterossa on esitys, joka ällistyttää katsojia päivittäin. Esitys, jossa on korkeita stuntteja sekä outoja, mutta kauniita venyvyystemppuja. Tämä on Pekingin Lentävän akrobatian esitys. Todella taitavien kiinalaisten akrobaattien pitämä esitys, joka tekee vaikutuksen jokaiseen turistiin Pekingissä. Esityksen englanninkielinen nimi on: Flying Acrobatic Show ja voit tutustua linkistä heidän viralisiin ”Beijing Acrobatic Show” kotisivuihin.
Jos matkustat Pekingissä ja haluat saada paremman kuvan kiinalaisesta performanssitaiteesa, älä jätä tätä hienoa esitystä välistä. Esitys kerää vierailijoita ympäri maailmaa, ja on hyvä esimerkki modernin ja perinteen sekoituksesta. Esitys yhdistää uhkarohkeita temppuja vanhan kiinalaisen akrobatian kanssa luoden Pekingin suosituimman akrobatiaesityksen.
Vilkaassa Chaoyang-kaupunginosassa sijaitsevassa Chaoyang-teatterissa tämä suosittu esitys pidetään joka ilta. Chaoyang tarkoittaa “aurinkoa päin oleva”, ja tämä kaupunginosa ja siellä sijaitseva teatteri pitävät sisällään idean jokaisen päivän kohtaamisesta valmiina kasvamaan ja muuttumaan maailman mukana. Vuonna 1984 rakennettu teatteri on pinta-alaltaan huimat 30000 neliömetriä, josta päähalli vie suurimman osan. Rakennuksen kirkas valaistus antaa esimakua siihen, mikä sisällä odottaa.
Pekingin akrobatiaryhmä, joukko todella taitavia akrobaatteja ja esiintyjiä, tekee esityksen temput. Harjoitus esitystä varten vaatii kärsivällisyyttä, omistautuneisuutta ja koko elämän kestänyttä treenausta, jotka kaikki näkyvät tarkoissa ja ammattimaisissa stunteissa, jotka yleisä näkee päivittäin.
Jos vierailet Pekingissä, Lentävän akrobatian esitys on täydellinen tapa viettää ilta nauttien samalla taiteesta ja kulttuurista. Esitys pidetään kolme kertaa päivässä, ja liput ovat melko halpoja, jos varaat ne netistä. Lippuja saa kuitenkin myös matkatoimistojen ja hotellien kautta. Esitys sopii kaikenikäisillä turisteille; lapset ihastuvat vaarallisiin stuntteihin ja hienoihin erikoistehosteisiin ja aikuiset arvostavat varmasti esiintyjien taitoja ja tarkkuutta. Emme kerro teille kaikkia temppuja, mutta uskokaa meitä kun sanomme, että Lentävän akrobatian esitys tulee olemaan Pekinginmatkasi kohokohta.
Esitys on kunnianosoitus kiinalaisten akrobaattien taidolle ja omistautuneisuudelle. Se on taidon, määrätietoisuuden ja hohdon esitys, jota et koskaan unohda.
PS. Flying Acrobatic Show:n sivuilta löytyi myös YouTube traileri! Voit tutustua siihen tästä linkistä: Beijing Acrobatic Show. Ja vinkkinä, että älä unohda sammuttaa valoja tämän muutaman minuutin intensiivisen kokemuksen ajaksi! Nauttikaa ja tervetuloa Beijing taikakaupunkkin!
Terveiset,
Piia
Yleensä jos joku liittyy hiusten hoitoon ja teatteriin se se kova työ joka tehdään jolla saadaan näyttelijöistä niin upeita. Hiukset ovat nimittäin erittäin tärkeä osa teatteriesityksiä. Joissain paikoissa pistetään niin paljon työtä sen eteen, että näytettäisiin hyvältä. Kuitenkin vastassa on kaikenlaisia monimutkaisia asioita, kuten esimerkiksi miten ne pysyvät pystyssä tai tietyssä asennossa erilaisten esiintymisien aikana. Joskus vauhti on todella kovaa ja hiusten on pysyttävä perässä!
Mutta on olemassakin toinen seikka josta ei yleensä niin paljoa puhuta. Nimittäin teatterissakävijöiden hiukset. No tietysti, jos kysessä on jonkinlainen julkkis tai jotain vastaava, voidaan olettaa että hiuksista puhutaan jossain idioottimaisissa lehdissä. Mutta noin muuten, on hyvä huomioida että todella moni pistää hiuksiinsa paljon työtä ihan vaan käynnin ja nauttimisen puolesta!
Minä myös kuulun tähän ryhmään, ja viimeaikoina etsin jotain hyvää ideaa, mitä tekisin hiuksilleni. Nimittäin hiusten hoito ei ole koskaan ollut minun voimakkaita puoliani. Varsinkin kun en enää ole edes kummemmin hoitanut niitä millään tavalla vaikka käyn teatterissa ahkerasti. Halusin siis saada kuntoni kohentumaan ja samoille tasoille kun kanssakävijät.
En ole päässyt kun vasta shampoon pariin, mutta se on kuitenkin kaiken a ja ö ilmeisesti. Olen aikasemmin huomioinut esim sitä että kuinka shampoo vaahtoaa, ja ilmeisesti tämä ei todellakan ole totta. Myöskään mitään tuoksuja ei kannata ottaa, ei niistä ole oikeasti mitään hyötyä. Jos haluaa laatushampoon joka todella toimii, on yleensä mentävä yksinkertaisiin ratkaisuihin.
Näin ainakin neuvoi hiustenhoito.com sivusto, ja sen koommin hiukseni ovatkin olleen todella kauniita!! Kiitos siitä Maria Hoidolle!
Piia
Kun puhun teatterisoinnista, usein se liittyy matkustamiseen. Ja vaikka sieltä kaikki teatterisuuruus löytyykin, on minulla suurta kunnioitusta Suomalaista teatterimaailmaa kohtaa. Minulla olikin suuri ilo vierailla Unga Teaternissa, joka sijaitsee syvällä Espoon uumenissa kilossa. Kyseessä ei ole mikä tahansa pieniskaalainen teatteri, vaan jo 1960 lähtien operoinut pääosin ruotsinkielinen näytös joka jaksaa ihastuttaa ja ihmetyttää.
Tutustuin paikkaan, rakkaan ystäväni Emma Laineen kautta jolla on maailman ihastuttavin lelukauppa netissä. Hän on löytänyt sieltä paljon motivaatiota jolla kuvastanut omia nettisivujaan. Ja syystäkin, olin tälläkertaa näytöksessä jota esittivät sataprosenttisesti lapset. Vaikkakin esitys oli ruotsinkielellä joka ei todellakaan ole mikään vahvin puoleni, pystyin näkemään selkeästi kuinka uskomattoman taitavia näyttelijät ovat.
Näyttelyyn liittyy paljon itseensäpäin katselua ja itsetiedostusta, joka lapsilla on vielä kasvuvaiheessa. Siksi lapsien kasvattaminen näytöstenmaailmaan vaatii erittäin pitkäjänteistä työtä. Minulle kerrottiin että tätä näytöstä on luotu jo nelisen vuotta. Tietysti kun Emma oli mukana, katsottiin myös paljon millä leluilla kaupattiin esityksen charmia. Esillä oli paljon perinteisiä suomalaisia leluja, jotka olivat tehty suurin osin puusta. Esityksen henki oli siis kovin suomalainen, ja erittäin leikkisä!
Suosittelen paljon kaikille käymään Unga Teatterissa, heiltä löytyy myös suomenkielisiä näytöksiä ja tietysti myös aikuisten näyttelemiä. Teatteri on suht pieni, ja sitäkin tunnelmallisempi.
Eli hop hop.. osoite Nuijalantie 9 Kilossa odottaapi kaikkia kotimaisia, perinteisiä teatterin rakastajia! 🙂
Viimeaikoina ollaan kovasti väytelty aiheesta, että missä menee linja teatterin ja teatterisoinnin välillä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä että moderni teatteri on irtaantunut taiteellisista aatteista ja yhtynyt niin sanottuihin imitaatio piireihin.
On totta että täysin omalaatuisia esityksiä tuskin enää olekkaan teatterimaailmassa ja esitykset fuusioituvat erilaisten historiallisten seikkojen kanssa. Jos kuitenkin keskitytään vain siihen että mikä on mistäkin kopioitua, voidaan menettää se osuus että mitä näytös yrittää viestittää.
Hyvin tyypillinen kritiikan kohde on Kiina, jossa väitetään monien esityksien olevan täysin länsimaista kopioituja näytelmiä. Muutta kuten yksi kuuluisa Kiinalainen teatterimanageri sanoi,
”The one who has the ability to enjoy theatre without predujice, is the one who can truly enjoy the art. Likewise those Chinese theatre companies who embrace the idea are the most loved.”
Eli vain ne osaavat nauttia teatterista joilla ei oe ennakkoasenteita sen suhteen. Voin vain yhtyä tähän ja sanoa että olen täysin samaa mieltä!
Mitä tapahtuu kun Kung Fu:sta tehdään teatteria? Esimerkillinen tulos on näytillä Kiinan pääkaupungissa Pekingissä. Teatteri nimeltä Red Theatre on erittäin kuuluisa ”Beijing Nightlife” sektorilla ja nykyään myös varsin tunnettu maailmanlaajuisesti.
Kysessä on vahva realiteetti siitä mihin suuntaan Kiinalainen kamppailutaide on menossa. Kaikki haluavat tehdä rahaa. Onko siinä kuitenkin se perinteikäs ripaus intohimoa joka tekee kaupallisuudesta kaunista? Väittäisin että on!
Tähän Pekingin näytökseen astuessa on kuitenkin hyvä muistaa että kysessä ei ole mikään täydellisesti perinteitä noudattava esitys. Todellisuudessa kaikista perintekkäimmät Kung Fu kamppailutaidot eivät ole tyyliteltyjä. Niissä on kaksi tarkoitusta, vahingoittaa vihollinen ja löytää jotain itsestään.
Yllätyksekseni tämä olikin kyseisen esityksen viesti! Mahtavaa, viimeinkin jotain opettavaa eikä pelkkää tappelu hulabaluuta. Tarina kertoo munkista joka kasvaa elämän kamppailujen kanssa. Kuinka mundaanin maailman ongelmat sivuutetaan ja jatketaan eteenpäin elämän polkua. En halua liikaa paljastaa kosta tämä pitää nähdä!
”In Beijing we say”:
Any word is inadequate for the true beauty of a flower.
Näyttelijä ei itsessään ole tietysti oikea munkki. Ja hyvä niin, en usko että munkeista on näin hyviksi näyttelijöiksi! Eli siis hopi hopi, Red Theatre odottaa käyntiänne, tuomitse vasta sitten.
Tulin tuossa yksi päivä aatteisiin että todella, kaiken tämän teatteriobsession takana on myös elämä täynnä teatteria. Ehkä kulttuuripiireissä ei tunteita ole soveliasta näyttää niin voimakkaasti, joten ihmiset käyvät imaisemassa ”tunneannoksia” teatterissa. Mutta toisinkin voi olla.
Oma personaalisuuteni haluaa myös esittää erilaisia hahmoja elämässäni. Se joskus ihmisiä hirvistyttää, yllästyttävää ja tietysti myös parhaimmillaan iloistuttaa. Aina ei voi osua oikein, mutta taito olla kuka tahansa tässä elämässä on todellakin tie onnelliseen elämään ja mielenkiintoiseen kanssakäymiseen toisten kanssa.
Teatterissa minulla on mahdollisuus kohdata saman ajattelijoiden kanssa, ei katsojien vaan teatteriesiintyjien. Eli lopulta voitaisiin todeta että minulle teatterikokemus on tapaaminen itseni kanssa. Siihen ei aina tarvita oikeita hahmoja.. ja näyttelijöiden personaalisuuteen on minulle helpompi samaistua.
Onko kellään muilla vastaavia kokemuksia? Vai onko teatteri jotain elämän absurdimasta päästä joka ei kosketa personaalisella levelillä? Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia! Kiitos.
Hong Kongin jälkeen matkallani suuntasin pois saarelta rajan suuremmalla puolelle Kiinaan. Vaikka maa on perjaatteessa sama, muutos on mieletön kun siirtyy toiselle puolelle. Kaupungit ovat hyvin paljon kehittyneitä mutta fiilis on aivan eri. Kaikki siistit ja pienet kadut puuttuvat, jos eksyy pienille kaduille haju tunkeutuu nenään joten parempi pysyä uljaalla kommunistisella polulla. Luonnollisesti olin kovin kiinnostunut kuinka teatterikulttuuri on kehittynyt moisessa ympäristössä, saisiko esityksessäkin pidellä nenää.
Ensimmäisenä suuntasin Pekingin ylpeyteen nimeltä Chaoyang Theatre, joka on kuuluisa ”exquisite” akrobatiastaan. Yleensä ei moinen kuulu minun repertuaariin mutta koska se on vaan jotain niin Kiinalaista ja tämän nyt pitäisi olla se mistä auteettinen, tunnelmallinen näytös löytyy. Näin ainakin sitä guide book:eissa mainostettiin.
Teatteri oli todella vanha ja kyllä siellä jo haisi jonkunverran kosteusvauriot mutta nenää ei tarvinut pidellä. Kuitenkin mukava tunnelma ja hienon vanhanaikaisesti sisustettu, vaikkakin kookas ei mikään liian iso ja mikä parasta täyteen tupattu joten katsomon puolesta myös tunnelmaa riitti. Chaoyang näyttämönä oli juuri sitä mitä odotinkin.
Esitys oli tietysti hieno, näyttelijät valtavan taidokkaita, mutta. Tuntui siltä että palaisia menneisyyttä, nykyhetkeä ja kaikkea siltä väliltä oli siroiteltu ympäri näytöstä. Mitään kokonaista kuvaa ei siitä saanut, eikä jättänyt jälkikäteen mitään erikoisia tuntemuksia. Ihankuin akrobatian historia olisi unohdettu ja jäljelle olisi jäänyt maon murtama epävarmuus kehittyä eteenpäin.
Jos he löytäisivät takaisin näytelmän juurensa, olisi näytös varmasti hieno vaikka temput eivät olisi niin ällistyttäviä. Ja myydäänhän näissä teattereissa, joten massalle menevää matskua tuotetaan. Kuitenkin mielestäni jos näin on, niin olisi parempi käydä oppimassa vaikka amerikkalaisilta kuinka spektaakkeli tehdään.
Aloitanpa kertomalla yhdestä varsin mukavasta teatterikokemuksestani Hong Kongissa. ”And it was rather nice I would say..” eli olin viimevuonna visiitillä tällä saarella ja törmäsiin paikkaan nimeltä ”Hong Kong Repertory Theatre”. Sielä oli vuorossa viehättävä näytelmä nimeltä ”The Last Supper” eli viimeinen illallinen. Näytelämä heijasti niitä joidenka ääni on unohdettu ja muistuttaa meitä rakkaudesta.. höystettynä voimakkaalla kielenkäytöllä tietysti 🙂
Itse teatteri on täysi klassikko Honkkarissa, eli kyseessä on pisin ja isoin teatteriyhtiö koko kaupungissa. Toiminta on aloitettu vuonna 77 ja sielä voi käydä kattomassa suurinosa saaren tärkeimmistä näytelmistä. Meriittiä on kertynyt yli kolmen sadan näytelmän verran, ajattomia klassikoita toisensa perään.
Kyseinen näytelmä oli intensiivinen ja tykkäsin kovasti. Se kertoo työväen luokkaisesta keski-ikäisestä naisesta ja hänen pojastaan jotka kummatkin menettävät halun elämään. Kummatkin heistä tekevät suunnitelman tehdä itsemurhan polttamalla hiiltä asunnossaan. Kuitenkin ennen suunnitelman toteutusta pojan äiti tekee viimeisen lounaan pojalleen. Kummatkin heistä ovat olleet pitkään erossa toisissaan ja tässä sydäntäkoskettavassa kohdassa he purkavat sydämmensä toisilleen, kaikki pitkien aikojen myötä kertyneet ja tukahdetut tunteet tulevat ulos kerralla.
Tämä mahtava klimaksi pistää näytelmän päälaelleen ja he tekevät päätöksen elää. Siitä syntyy äärimmäisen kaunis loppunäytös. Suorastaan häkellyttävää. ”So I fell in love with Hong Kong.. and it’s magnificent theatre scene!”
Mitä teatterissa tapahtuu nykypäivänä, se minuakin askarruttaa. Joten kyhäsin tälläisen pienen sivuston missä pohdin eli ”teatterisoin” meininkiä. Tykkään matkustaa ja tutustua uusiin ulottuvuuksiin, teatteri-saralla riittää paljon pällisteltävää eri gendreistä joten matkustaessa tulee tustuttua kaikenlaiseen. Kerron sitten kokemuksistani täällä. Kiitos.
